tiistai 26. heinäkuuta 2011

Hiustenpidennykset

Olen keväästä asti haaveillut hiustenpidennyksistä, mutta en raaskinut sellaisia ottaa, koska kampaajalla niitten laittaminen maksaa helvetin paljon.

Kaverini sanoi, että hänen yksi kavereistaan on kampaaja ja hän voi laittaa pidennykset minulle 50eurolla, kunhan tilaan itse materiaalin. Tilasin Rapunzel-merkkiset pidennykset ja niiden hinnaksi tuli 169€.

Viime lauantaina kävin sitten tällä kaverin kaverilla ja hän laittoi minulle sinettipidennykset. Työssä meni muutama tuntia ja olin todella innoissani, että vihdoinkin pitkän odotuksen jälkeen minulla on pidennykset.

Pidennysten laitosta meni tunti niin päästäni tipahti 2 tupsua. Hetken aikaa kirosin ja aloin tutkimaan pidennyksiä tarkemmin. Pidennykset oltiin laitettu aivan liian korkealle ja liimoja oli vaikea saa peitettyä omilla hiuksilla. Liimaa oi aivan liikaa ja ne näkyi selkeästi. En saa hiuksia korvan taakse, koska tupsuja on todella monta korvan takana ja liimaklöntit ovat todella isot. En saa tukkaani pannalle, koska ohimolla minulla on pari tupsua (+ ne helvetin suuren liimaklöntit). Olen todella pettynyt! Selvästi tällä kampaajalla ei ollut hajuakaan mitä hän teki, koska viime pidennykseni alkoivat vasta osoittaa lähdön merkkejä melkeiun 4 kuukauden kohdalla ja muutenkin pystyin pitää tukkaa miten halusin.

Varasin huomiselle kampaaja-ajan ja toivottavasti hän pystyy pelastamaan nämä pidennykset, että oman tukkani.

Joten tarinan opetus on se, että miettikää monta kertaa kenellä otatte pidennykset. Otatteko ne tuntemattomalla kotiäidillä, joka on ammatiltaan kampaaja vai menettekö vakikampaajallenne ja maksatte enemmän. Minä päädyn tulevaisuudessa aina tähän viimeiseen vaihtoehtoon.

(kuvat täältä)

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Stailaa miehesi

Mungolife:n blogissa on kiva Nellyn kilpailu, jossa sinun tulee stailata mies (isä, poikaystävä jne..). En osallistunut kilpailuun, mutta ajattelin tänne jakaa vähän ajatuksia miten stailaisin oman mieheni. Ja häpeäkseni joudun myöntämään, etten ole kertaakaan eksynyt Nelly:n miesten valikoimaan. Olen aina pysynyt turvallisesti naisten puolella :D

Olen ostanut miehelleni muutamia vaatteita ja voisin uusi hänen koko vaatekaappinsa, jos rahat riittäisivät :D Mieheni on aina ollut tyytyväinen hankintoihini (tai sitten hän on näytellyt tosi hyvin), mutta varoitti jo, ettei ikinä pue päälleen mitään vaaleanpunaista. Siinä menee raja. Se sopii minulle, koska jotenkin minä en ole ikinä tykästynyt miehiin, jotka käyttävät vaaleanpunaisia vaatteita..

Valitessani vaatteita mietin enemmän syysvaatteita kuin kesävaatteita. En tiedä johtuuko se sitten tuosta harmaasta säästä mikä näkyy ikkunasta :)



Paidat: Magician Sweater tai Rib Knit Henley

Takki: D Brand / Elvis Jacket

Housut: Greatest Grey


Kengät:Converse / Star Player Ev Ox

Tässä vielä kokonaisuus mikä miellytti silmää.

P.S. Saatoin rakastua tuohon malliin ;)



sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Lindex tilaus

Olen taas tehnyt jotain uutta: tehnyt ensimmäisen tilauksen Lindexiltä. Minulla on nykyään todella vähän aikaa käydä keskustassa ostoksilla, joten nettitilauksista on minulle alkanut tulemaan jo arkipäivää :) Mikä onkaan helpompaa kuin klikkailla vaatteita ostoskoriin? Vältät siinä ihmisruuhkat, kulkemisen paikasta x paikkaan y ja hermosikin saavat levätä :) Tälläiset tuotteet lähtivät tällä kertaa ostoskoriin ja ne pitäisi olla minulla n. 7 työpäivän kuluttua :)



Tumman vihreät housut, ale-hinta 9,95€



Pusero, 14,95€

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Päivä 8 – Se hetki

Onpas tämä vaikea postaus aihe.. Mun elämässä on ainakin monia hetkiä, jotka on jäänyt hyvin mieleen. Muista blogeista olen lueskellut tätä samaa haastetta ja suurin osa on valinnut tähän aiheeseen onnellisen hetken. Minä ajattelin poiketa tästä linjauksesta ja päätin, että täällä jaan omasta elämästäni hetken, jossa huomasin kuinka hajoava ihminen voi olla.

Taustatietoa:

Muutin Tampereelle vuonna 2008 syksyllä ja marraskuussa päätin hankkia itselleni koiran. Etsin koiraa, joka tarvitsee uuden kodin, en halunnut siinä vaiheessa pentukoiraa, kun kuitenkin samaan aikaan suoritin koulua.

Löysin Verkkopirkon-sivuilta ilmotuksen, jossa vajaan vuoden ikäinen koira tarvitsi uutta kotia. Koira oli sekarotuinen - saksanpaimenkoiraa ja suomenajokoiraa. Päätin klikata ilmoituksen kuvaa, jonka jälkeen olin ihan myyty. Kuvasta minua tuijotti nappisilmäinen ja lempeän näköinen uroskoira. Päätin soittaa omistajalle ja sovimme, että haen koiran seuraavana viikonloppuna. Lähdimme silloisen poikaystäväni kanssa ajamaan Lempääläänja en oikein tiennyt mitä odottaa koiranhakureissulta - jännitin hirveästi ja olin innoissani. Kun ajoimme pihaan talon ovi avautui ja sieltä se maailman suloisin koira juoksi vastaan. Koira oli todella energinen ja ystävällinen. Koiran omistaja kertoi minulle perustiedot koirasta. Tuntui, että omistaja ei olisi kertonut kaikkea tai ihan kuin se ei olisi tiennyt paljoakaan koirasta. Päätin kuitenkin ottaa koiran. Kun olin maksanut niin lähdimme poikaystäväni kanssa ajamaan takaisin Tampereelle, nyt vaan takapenkillä istui lisäksi iso koira - Pyry.

Pyry käyttäytyi ensimmäisestä päivästi asti niin, että olisin aina ollut sen omistaja ja johtaja. Tunsin elämäni paljon onnellisemmaksi, kun tiesin, että kotiin mentäessä ovella on vastassa koira, jolle olet rakas ja koko elämä. Pyry oli päivän kotona yksinään, muuten se oli aina minun matkassa mihin ikinä meninkin. En voinut enää ajatella elämää ilman Pyryä.

Keväällä tilanne muuttui. Pyry alkoi ontumaan etujalkaansa ja lähdin viemään sitä eläinlääkäriin. Eläinlääkäri totesi, että se on vain venähdys ja pitää lenkit vetää jonkun aikaa rauhallisesta, koira ei saisi hetkeen liikoja juosta. Viikon jalka ontui ja sitten se oli taas normaali. Meni vain muutama viikko niin taas etujalka ontui. Matka kävi taas eläinlääkärille. Tulos: venähdys, otetaan jonkun aikaa rauhallisesti. Aloin tässä kohtaa jo miettiä, että voiko olla muka taas venähdys, koska en ollut käyttänyt Pyryä edes koirapuistossa, jossa se olisi voinut sen riehuessaan venäyttää. Otimme taas viikon rauhallisesti ja taas jalka parani.

Ennen juhannusta Pyryn takajalka alkoi ontumaan ja päätin, että juhannuksen jälkeen vien koiran eläinlääkärille ja vaadin jonkun muun tutkimaan Pyryn, enkä sitä samaa naista, joka oli todennut aiemmat venähdykset. Juhannuksen jälkeen palasimme Tampereelle ja Pyry oli todella huonossa kunnossa. Se ei jaksanut viimeisenä päivänä enää kunnolla nousta, sen voimat oli niin lopussa, kun oli joutunut kävelemään niin raskaasti.

Se hetki:

Varasin ajan eläinlääkäriin, piikille. Tiesin jo, että se olisi viimeinen reissu, jonka Pyryn kanssa teen. Pyysin isäni mukaan, koska en pystynyt mennä eläinlääkärin huoneeseen katsomaan Pyryn lopetusta ja halusin, että joku on Pyryn kanssa. Eläinlääkärissä vastassa oli tällä kertaa toinen eläinlääkäri, mies. Kerroin hänelle Pyryn aikaisemmisa venähdyksistä ja totesin, että jopa minä nään tällä kertaa, ettei se ole venähdys. Mies katsoi Pyryä ja sanoi, ettei tämä ole mikään venähdys ja epäilee, ettei ne aikaisemmatkaan ollut venähdyksiä. Pyry olisi kuulemma pitänyt lopettaa jo pentuna, koska se on takavikainen. Mies suositteli myös piikille laittoa, koska ei uskonut, että leikkaus olisi kuntouttanut koiraa ja saataisiinko sitä edes selville missä tarkkaan ottaen se vika on. Hän epäili, että selän takaosassa.

Eläinlääkäri pyysi meitä huoneeseen ja isä oli pyytämässä minulta talutushihnaa, koska minä en ollut huoneeseen menossa. Aloin itkeä ja menin shokkiin. Puristin hihnasta tiukemmin, jalkani pettivät. Halasin Pyryä vielä kerran ja annoin hihnan iskälle. Pyry meni innoissaan kohti eläinlääkärin huonetta, koska se piti eläinlääkärillä käynneistä - siinä huoneessa sai aina namia samalla, kun tutkittiin. Ajattelin mielessä, että nyt et poika tiedä mihin oot menossa.

Tämä on ollut elämäni kamalin hetki ja minusta tuntui, että olin pettänyt Pyryn. Tuntui, etten olisi yrittänyt tarpeeksi. Eihän tämä tilanne tietenkään minusta ollut johtunut vaan edellisistä omistajista. Luulen, että he tiesivät, ettei koira ole kunnossa, mutta päättivät silti myydä sen. En ole kertaakaan katunut, että hankin Pyryn. Se oli parasta mitä minulla on ollut ja edelleen Pyryn ajatteleminen on minulle vaikeaa.

Minulla on vanhalla koneella paljon kuvia Pyrystä, joita olisin voinut tänne jakaa. Mutta minä laiskuuden asiantuntuja en ole saanut aikaiseksi siirtää kuvia tälle uudelle koneelle. Nyt siis saatte vain yhden kuvan nähtäväksi, jonka nappasin vanhoilta irc-galleria sivuiltani. Minun naamasta älkää välittäkö, Pyrykään ei tässä kuvassa ehkä mikään viehkein olento ollut, mutta oli se silti ihana <3

torstai 14. heinäkuuta 2011

Suunnittele mekkosi - Nelly

Useammassakin blogissa olen törmännyt tähän Nellyn kilpailuun, jossa voi suunnitella itse mekon. Päätin itsekin tarttua tilaisuuteen. Mekostani päätin tehdä olkaimettoman ja tulppaanihelmaisen. Väreiksi valitsin keltaisen ja musta, koska itse olen tykästynyt tähän väriyhdistelmään. Keltainen on myös yksi syksyn sävy, joten se sopi teemaankin :) Halusin mekkoon vielä jonkin pienen yksityiskohdan, joten päädyin yksinkertaiseen kapeaan vyöhön.

Apple MacBook

Olen pitkään haaveillut uuden läppärin hankkimista ja toissapäivänä tämä haave toteutui :)

Vanha koneeni veteli jo viimesiä henkosiaan ja odottelin, koska koko kone räjähtää, kun yritän käynnistää sen. Onneksi minulla on maailman parhain isä, joka ymmärtää lapsensa tarpeet ja on valmis laittamaan omia rahojansa nuorimman lapsensa hankintoihin (kiitos isä<3). Kun sponsori oli hankittu niin raahasin mieheni Verkkokauppaan ja lähdimme metsästämään minulle sopivaa konetta (kestävä ja tehokas).

Mukaan lähti Applen MacBook. Itse en ole mikään huippu tietokoneiden käyttäjä ja tämä tuli taas todettua heti, kun yritin jotain tehdä MacBookilla. Kyllähän tämä on todella hyvältä vaikuttava kone ja varmasti on hintansa arvoinen, mutta on tämä tälläiselle ummikolle aika hankala :D Noh, nyt on aikaa harjotella, jos vaikka tämän vuoden puolella oppis tätä laitetta käyttämään :D


Piti tuossa alkuviikosta tehdä postaus Pietarin reissusta, mutta en ole vieläkään saanut kuvia siirrettyä koneelle (syyttäkää MacBook:a). BTW, Pietarin reissulta sain tuliaisiksi rusketusrajat - H&M:n leveä olkaimisesta topista -.-

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Top10 miehet

Taas on ollut vähän pidempi katko postauksissa, koska olen koittanut viettää lomaani mahdollisimman paljon muualla kuin sisällä. Huomenna olisi tiedossa lähtö Helsinkiin, josta torstaina lähdemme Pietariin. Ajattelin illanvietteeksi koota postauksen kymmenestä miehestä, jotka saavat sydämeni sykkimään :) Nauttikaa komeudesta:

10. Jesse James
  • Jesse James tunnetaan Sandra Bullockin ex-miehenä. Miehen maine kärsi pettämisestä, mutta on hän vaan komea :) Ja komeutta tuo lisää tatuoinnit ;)

9. Chad Kroeger
  • Chad Kroeger on Nickelback-bändin laulaja. Kroegerin vaaleatukka ja karhea ääni tuovat miehen minun top10-listalleni :) Ja hei mies+kitara, eikös se ole jo aika hot ;)



8. Michael Poulsen
  • Volbeat-bändin laulaja. Tarviiko tätä nyt mitenkään laajemmin selittää kuin tatuoinnit+komea mies+upea ääni.


7. T.J. Thyne
  • Herra ei taida monille sanoa mitään, ei sanonut minullekaan ennen Bones-sarjaa. Thyne on jollain omalla suloisella poikamaisella tavallaan suloinen ja tämän myötä pääsee top-listalle. Ja suuret siniset silmät, ah <3


6. Ivan Moody
  • Five Finger Deat Punch-bändin laulaja. Tästä miehestä löytyy ääntä, komeutta ja sitä oikeaa raskasta asennetta \,,/


5. Channing Tatum
  • Mies joka saa kuolan valumaan suusta. Lihaksikas, upeat silmät, kokonaisuus, nams :)

4. Gerard Butler
  • Butler ei ennen säväyttänyt minua juuri ollenkaan, mutta sitten tuli P.S. I Love You-elokuva, jonka ansiosta Butler sulatti sydämeni. Voisiko olla parempaa kuin renttu mies irkkumurteella :)

3. David Boreanaz
  • Toinen näyttelijä Bones-sarjasta. Tumma tukka, tummat silmät, nam nams :) Boreanaz on todella komea ilmestys Bones-sarjassa, koska pitää kokoajan pukua päällä. Tämän herran komeus vetää ihan sanattomaksi :)

2. Kurt Cobain
  • Jos joku ei tiedä Kurt Cobainia niin saisi hävetä. Miehen upea ääni ja haikea olemus ovat todella puoleensa vetäviä. Harmi, että Cobainin matka loppui jo 90-luvulla.

1. Oma mies
  • Ykkösenä tottakai on oma mieheni, turha sitä sen tarkemmin selitellä :)