perjantai 13. heinäkuuta 2012

I love to sleep, because I can cut myself off from reality

Nyt se on tehty... Tapailu sen yhden miehen kanssa on loppunut. Jollain tavalla on huojentunut olo, mutta kuitenkin niin käytetty. Miksi kidutin itseäni melkein viisi kuukautta tiedostaen kokoajan, ettei siitä voisi kehittyä mitään vakavampaa? Miksi mä olin niin tyhmä?



Miten onkin niin vaikeaa löytää miestä, joka rakastaa vain sinua, jolla on samat tulevaisuudensuunnitelmat, joka kertoo ajatuksensa ja, joka päästää sinut sisälle elämäänsä.. Enempää en pyytäisi. Ei täydellistä. Se saisi olla erilaista ja omituista, mutta kunhan löytäisi sen aidon tunteen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti