sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Suomipop-festarit 11.7.2014

Heippa ihanat! Mulla on hieman jäänyt tämän postauksen teko, koska Hennalta sain kuvat meidän festarireissusta vasta viikolla, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan :). Tosiaan meidän piti Hennan kanssa lähteä ensin Lahteen katsomaan Haloo Helsinkiä, Popedaa ja Juha Tapioo torstaina 10.päivä, mutta Henna bongasikin tämän Suomipop-festareiden mainoksen. Suunnitelmat muuttuikin ja päätettiin ottaa Hennan ja mun siskon kanssa suunta perjantaina kohti Jyväskylää. Mä ja mun sisko mentiin junalla Jyppilään ja suuntasimme heti Lutakonaukiolle. Ei kuin soittoa Hennalle missä hän menee ja onko kohta perillä. No eihän kaikki mennyt taas niin kuin elokuvissa. Henna kertoo, etteivät he tiedä miten pääsevät Lutakkoon ja, että hän on unohtanut passinsa, joten ei tiedä päästäänkö edes anniskelualueelle. Tämän infon jälkeen kentät katoaa ja en hetkeen saa Hennaan yhteyttä. Siskoni kanssa ehdittiin jo hyvän aikaa odotella aukiolla Hennaa, kunnes he olivat vihdoinkin löytäneet parkkipaikan ja festarit saivat alkaa :).




Kuvat on tosiaan otettu Hennan pokkarilla, koska mulla oli Kimmon pokkari mukana, mutta ei se ollut oikein riittävä tuonne festareille, joten päätettiin vain Hennan kanssa kuvata hänen kamerallaan, mikä oli paljon parempi.

Mentiin anniskelualueelle (päästiin onneksi sisään) odottelemaan, että Haloo Helsinki alkaa soittamaan ja menin ostamaan meille ensimmäiset juomat. Noh.. Jouduin suorassa auringonpaisteessa jonottamaan varmaan puoli tuntia, että saatiin yhdet juomat ja fiilis oli tämän jonotuksen jälkeen aika ankea ja hikinen. Haloo Helsinki alkoi soittamaan ja todettiin, ettei anniskelualueella saa mitään selvää mikä kappale edes soi, joten juotiin nopsaan juomamme pois ja mentiin etsimään sopivaa paikkaa.

Pyörätuolilava oli täynnä ja pettyneenä jouduimme toteamaan, että joudumme jäädä johonkin vain seisoskelemaan. Suomipop-festareiden pyörätuolilava oli kyllä todella huono ihan vain sen takia, kun siihen mahtu vain neljä pyörätuolia ja samat tyypit olivat siinä koko illan. Alueelle olisi kyllä pitänyt tehdä ainakin kolme tuon kokoista pyörätuolilavaa, koska niin moni pyörätuolissa ollut ihminen ei päässyt koko illan aikana katsomaan bändejä lavalta. 



Haloo Helsinki oli kyllä aika pettymys ja se oli yksi bändi, mitä eniten odotti. Seuraavaksi aloitti Popeda ja suuntasimme taas anniskelualueelle, koska Popeda ei oikein innostanut niin paljoa, että olisi jaksanut katsella sitä seisten kauheassa kuumuudessa.

Taas mun edessäni oli hirveä jono ja jonossa kuluikin uusi 30 minuuttia. Nyt ostin mulle ja Hennalle yhdet juomat plus yhden juoman yhteiseksi, koska en halunnut mennä taas jonottamaan.




Popedan jälkeen lavalle astui vihdoinkin se artisti, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa - nimittäin Kaija Koo! Päästiin pyörätuolilavalle katsomaan koko Kaija Koon keikka ja voin kyllä sanoa, että Kaija Koo veti illan tähän astisesti parhaimman keikan. Omakin fiilis nousi, kun Kaija Koo uhkui energiaa ja se tarttui mukavasti yleisöön. 

Kaija Koon keikan jälkeen Hennan piti lähteä, joten kamerakin lähti tässä vaiheessa. Klo 23:30 Cheek aloitti ja jäätiin siskoni kanssa kuuntelemaan muutama biisi ennen kuin mekin lähdimme. Olin positiivisesti yllättynyt Cheekin keikasta, koska se oli suoraan sanottuna todella hyvä. Ikinä en ole kovinkaan paljon Cheekistä pitänyt, mutta nyt olisi voinutkin katsoa ehkä koko keikan loppuun, jos kyyti ei olisi tullut.

Loppu mietteet Suomipop-festareista: Artistit olivat hyvät, mutta alue aivan liian pieni näin isoille festareille. Pyörätuolilavoja olisi saanut olla enemmän, minkä jo aikaisemminkin mainitsin. Anniskelualue olisi myös saanut olla suurempi ja tiskejä enemmän, ettei jonossa olisi tuhraantunut niin paljon aikaa. Summarum, en ajatellut enää mennä Suomipop-festareille, jos niitä ei järjestetä joskus hieman isommalla alueella.


//Last week we went to Suomipop-festival with my sister and my friend.//

1 kommentti: