tiistai 5. toukokuuta 2015

Maanantai kanssani

Klo 7:30-13:00

Kello herättää klo 7:30, mutta en jaksa nousta heti. Torkutan herätystä vielä puoli tuntia. Kahdeksalta jaksan vihdoinkin nousta ja mieltä alkaa heti piristämään tieto siitä, että tunnin päästä suuntaan auton nokan kohti Tamperetta ja kohta jo istun kampaajan tuolissa. Syön nopeasti aamupalan ja otan heti särkkäriä, että Tampereen reissusta tulee hitusen siedettävämpi tässä flunssassa. Aamupalaa syödessäni selaan Hellapoliisin kirjaa, koska haluaisin kokeilla kokata jotain uutta. Huomaan kanakeiton ohjeen, joten raapustan nopsaan Post-it-lapulle tarvittavat ainesosat.

Aamupalan jälkeen menen valkkaamaan päivän vaatteet. Vaatteiksi valikoituu rento Nellyltä hankkimani swetari ja Crockerin siniset farkut. Vaatteiden valinnan jälkeen teen hyvin pikaisesti tavallisen meikkini ja harjaan hiukset auki. Naureskelen lyhyille hiushaituvilleni, joita on kasvanut ohimolle ja kiroan flunssan aiheuttamaa turvotusta naamallani.

Pakkaan Guessin laukkuni ja kävelen autolle. Ulkona paistaa aurinko ja mietin mielessäni, että tästä päivästä tulee varmasti kaunis. Samalla harmittelen mielessäni, että olen kipeä, koska sää olisi ollut juuri sopiva ulkoiluun. 

Yhdeksän pintaan starttaan auton ja suuntaan Tampereelle, jonne pääsen varttia 20 vaille kymmenen. 

Kampaajakäynti sisälsi höpötystä, naurua ja ihanan ystävän seuraa - niin ja saatiin ne hiuksetkin kuntoon :). Kirsi opetti minua tekemään myös ihanan sotkunutturan, minkä yritän loihtia lauantain Helsingin reissua varten. Totesimme myös, että puolinuttura ei ole mun juttu...

Kampaajan jälkeen poikkean Kaukajärven S-marketissa ja olen ihan kuin vieraalla maalla, kun seikkailen oudossa kaupassa. Kaikki tarvittava kuitenkin löytyi ja lähdin ajelemaan kohti kotia. Poikkesin vielä kotimatkalla postissa, koska kauan odotettu H&M:n pakettini oli vihdoinkin saapunut.






Klo 13:00-19:00

Kotiin päästyäni Kimmo lähti nopsaan käymään töissä ja minä jäin siksi aikaa kuvailemaan Kirsin tekemää sotkunutturaa. Nutturan kuvailu osoittautui todella hankalaksi itsekseen, joten päätän luovuttaa, kun kameran muistikortille on tallentunut edes pari siedettävää kuvaa. Kuvailun jälkeen avasin H&M:n paketin ja innolla aloin tutkimaan uusia farkkuja. Pettymys oli suuri, koska tuuma koot eivät pitäneet ollenkaan paikkansa ja farkkujen sävy oli paljon vaaleampi mitä kuvissa. Muutaman minuutin ehdin harmitella kammotus farkkuja, mutta päätin, että etsin itselleni farkut Ideaparkista keskiviikkona.

Kimmo tulikin nopeasti kotiin ja ehdotan hänelle, että tekisimme kanakeiton yhdessä. Kummatkaan emme ole koskaan kokeilleet kanakeiton tekoa, joten ehkä fiksumpi oli yrittää loihtia ensimmäistä kanakeittoa yhdessä. Minä paistoin kanat sillä aikaa, kun Kimmo kuori ja pilkkoi perunat. Emme käyttäneet Hellapoliisin ohjetta, koska ohje ei ollut täysin meidän mieleemme, joten päätimme hieman soveltaa. Kun keitto oli valmis, niin lappasimme sitä epäilevien katseiden saattelemana lautaselle. Keitto osoittautui ihan hyväksi, mutta ei maultaan yltänyt lähellekään äitini kanakeittoa.

Ruoan jälkeen jouduimme vielä käymään kaupassa, koska Kimmo tarvitsi itselleen eväät seuraavalle päivälle. Kauppareissun jälkeen Kimmo lähti kalaan kavereidensa kanssa ja minä soitan ystävälleni, jos hän tulisi käymään kahvilla. Ystäväni lupasi tulla parin tunnin kuluttua käymään, joten ehdin vielä hyvin siivoilla hieman alakertaa.

Siivouksen jälkeen ehdin juuri syödä yhden mandariinin välipalaksi, kun ystäväni onkin jo pihassa. Keitän meille isot mukilliset kahvia ja raahaudumme sohvalle jutustelemaan.








Klo 19:00-23:45

Ystäväni lähti seitsemän aikoihin ja minä suuntasin koneelle lukemaan blogilistani ja sähköpostit. 

Hetken koneella nököttämisen jälkeen menen alakertaan miettimään, mitä tekisin iltapalaksi. Päädyn vadelmasmoothieen, koska minulla oli juuri sopivasti jääkaapissa sulatettuna yksi vadelmapussi. Surautan smoothien ja avaan Netflixin. Jatkan Dowton Abbeyn ensimmäistä jaksoa ja en ole varma pidänkö tästä sarjasta vai en. Ensimmäisen jakson jälkeen katson vielä toisen ja mielenkiintoni tätä sarjaa kohtaan alkaa vain kasvamaan.

Menen vielä hetkeksi koneelle muokkamaan kuvia ja saan taas Härskin syliini. Koneella kirjoittaminen on hankalaa tämän kissa herran takia, joten päätän luovuttaa ja suunnata vessaan puhdistamaan meikit pois kasvoiltani. 

Kasvojen puhdistamisen jälkeen menen vielä hetkeksi aikaa lukemaan Sudenkorento-kirjaa. Luen yhden luvun ja en millään malttaisi lopettaa lukemista, mutta kello näyttää niin paljon, että päätän sulkea kirjan ja huikata Kimmolle hyvät yöt. Varttia vaille 12 vilkaisen vielä kelloa ennen kuin nukahdan.





8 kommenttia:

  1. Kivalta päivältä kuulostaa! :) Dowton Abbey on hyvä sarja, suosittelen. :) Itse ainakin tykkäsin, tosin en nähnyt kuin pari tuotantokautta. Pitäisi ehkä palata sen pariin :) Teillä on muuten mielettömän kaunis koti! :) Intoutuisitko tekemään sisustuspostauksia? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään katselin muutaman jakson lisää Dowton Abbey sarjaa ja jäin ihan koukkuun :D.
      Voi kiitos :). Jossain vaiheessa voisi tehdä jonkinlaisia sisustuspostauksia, kun saataisiin vielä tauluja seinille. En ole viitsinyt tehdä laajempia sisustuspostauksia, koska mua itseäni häiritsee ihan hirveästi, kun emme ole vielä hankkineet verhoja :D

      Poista
  2. mmm. tuo kanakeitto näyttää herkulliselta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Olihan se ihan hyvää, mutta vielä tarvitaan harjoitusta keittojen suhteen :)

      Poista
  3. Vitsi miten kiva postaus ja oi nuoruutta, kun aamusellakin näyttää noin kauniilta. <3 Kaunis koti teillä on, teillä nykyajan nuorilla on niin hyvä maku. Minäkin muuten aina torkutan kelloa, toiminta sopii meikäläisen pirtaan, inhoan leikiten heräämisiä.

    Kisu on aivan kuin edesmennyt Minja kisuni. <3

    Kanakeitto muuten näyttää aivan älyttömän hyvältä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia <3

      Minä en ennen pitänyt ollenkaan torkuttamisesta ja oikeastaan en pidä nytkään siitä :D. Tuntuu, että on aina vaikeampi nousta, jos torkutan kerrankin.

      Poista
  4. Pahoittelen etten ole käynyt täällä hetkoseen. Ah vihdoin uusi läppäri kourassa, 1,5 viikkoa tuntui ikuisuudelta olla älyluurin varassa, postailla ja vastailla kommentteihin. Välillä pääsen hetkeksi pojan koneelle sentään. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sait uuden koneen :)! Minä olisin aivan pulassa, jos koneeni sanoisi itsensä irti, koska miehelläni on vain työkone, jolle ei viitsi henkilökohtaisia juttuja laittaa ja kännykällä en osaa käyttää yhtään Bloggeria :D

      Poista