sunnuntai 13. syyskuuta 2015

BARCELONA: SAGRADA FAMILIA

Monella Barcelonaan matkaavalla on yksi kohde, mikä on ehdottomasti pakko nähdä - Sagrada Familia. Tämä keskeneräinen kirkko lukeutui meidänkin kohdelistaan ja tälle oli suuret odotukset. 

Olin lukenut Sagrada Familiasta paljon ennen matkaa ja huomannut sen, että monet kirosivat pitkiä jonoja. Jonoissa joutuu ehkä viipymään pari tuntiakin. Opaskirjanen onneksi neuvoi, että liput kannattaa hankkia jo etukäteen netistä, minkä avulla välttää tuon kammottavan jonon. Me päätimme ottaa ennen reissua liput netistä ja kyllä se kannatakin, Sagrada Familian edusta oli ihmisiä täynnä ja en osaa edes arvioida, miten kauan jonossa olisi pitänyt odottaa. Nettitilaamisessa ainut hankaluus oli se, että vierailuajat piti päättää hyvin tarkasti. Ajat olivat esimerkiksi 12:15, 12:30, 12:45, 13. Suomesta käsin oli todella vaikea miettiä kuinka kauan matkoissa menee, joten otimme liput päivälle ja suuntaamme Sagrada Familialle hyvissä ajoin. Jos haluaa mennä vierailulle torniin, niin senkin aika pitää määritellä samalla tavalla. Me otimme tunnin aikaa Sagrada Familian kiertämiseen, mikä oli ihan liian kauan! Olisihan se pitänyt hokata, etten minä viihdy kirkossa tuntia. Mutta tosiaan hankkikaa liput etukäteen netistä, niin turhaa aikaa ei kulu jonossa! :)



Mulla oli suuret odotukset Sagrada Familiasta ennen käyntiä ja ehkä hieman petyin tähän erikoiseen kirkkoon. Puhuimme fiiliksistä Kimmon kanssa käynnin jälkeen ja kummatkin olimme samoilla linjoilla, kirkko ei ihan tuonut wau-fiilistä niin kuin esimerkiksi Westminster Abbey tai Vatikaanissa sijaitseva Pietarinkirkko. Onhan Sagrada Familia näkemisen arvoinen ja hyvin erikoinen, mutta meidän makua se ei sykähdyttänyt.


Kirkon sisällä yksi asia miellytti minua todella paljon. Nimittäin valo! Gaudi suunnitteli kirkon ikkunat niin, että sisään tulvisi mahdollisimman paljon luonnonvaloa. Luonnonvalo tuli sisään eri väreissä värikkäiden ikkunalasien ansiosta ja tämä värimeri sopi omasta mielestäni kivasti kirkon tunnelmaan.





Sisäkierroksen jälkeen oli aika suunnata kirkon torniin, mihin pääsi onneksi hissillä. Kimmo oli pohtinut jo ennen matkaa uskallankohan minä edes torniin mennä, mutta itse en osannut pelätä asiaa. Olisi pitänyt... Kun hissin ovet aukenivat ja oli aika kipittää tornien väliselle sillalle, niin ou my God, mulla tuli ikävä äitiä ja itku oli oikeasti hyvin lähellä. Mä mietin monta kertaa mielessäni, etten elävänä sillan ylityksestä selviä ja jotenkin en vain meinannut uskaltaa ottaa askeltakaan sillalla, mutta silti halusin siitä kovasti pois. Joku mies alkoi nauramaan mulle ja kysyi, että onkohan mulla korkeanpaikankammo. En pystynyt mitään sanomaan englanniksi, tuijotin miestä vain paniikin ilme kasvoillani. Sitten mies sanoi, etteihän tämä ole edes niin korkealla ja jatkoi nauramista. Minä sain suustani päästettyä vain sarkastista tekonaurua ja äkkiä otin jalat alleni ja kipitin toiseen torniin. Kimmo halusi kuvata sillalla maisemia ja mulla maha tuntui pyörähtävän aina ympäri, kun katsoin miten lähellä reunaa hän piti kameraa. 

Torneista tultiin alas kävellen ja toi matka oli pitkä! Kapean tornin rappuset eivät olleet pahat, mutta ne tornin ikkunat! Tornien "ikkunat" olivat aukkoja, joista näki koko ajan kävellessä alas kuinka korkealla onkaan. Minä koitin mahdollisimman paljon vain katsoa rappusia, koska paniikki oli jo niin valtava. Kun pääsimme alas, niin ei meinannut päästä kävelemään, kun mun jalat kramppasi täysin. Olin jännittänyt niin hirveästi jalkojeni lihaksia alas tullessa, että ne oli aivan lopussa. 

Älkää siis korkeanpaikankammoiset ihmiset menkö tonne torniin! :D



1 kommentti:

  1. Voi herttinen, kuvasit just miun tunnelmat, kun tein viime keväänä yhden retken ja piti nousta korkealle. Mut tällaisissa ihmisten tekemissä rakennelmissa en pelkäá. :D Kivalta vaikuttaa sagrada familia, tajusin just et olen vaan nähnyt sen kai vissiin ulkopäin enkä sisältä. Ei mitään muistikuvaa! :D

    VastaaPoista