maanantai 31. lokakuuta 2016

PATIKOIMASSA PUKALASSA

Huomenta! Koulua on nyt lusittu viikon verran ja ai vitsit mä tykkään! Päiviin on saanut täytettä ja ala vaikuttaa omalta. Koulu toisella paikkakunnalla vain vie aika paljon päivästä tunteja, joten kiire hieman yllätti. Iltaisin on jo pimeää, kun kotiin pääsee ja kotihommian sekä koulujuttujen jälkeen onkin aika kömpiä nukkumaan. Tämän takia blogikin on ollut viime viikolla hieman hiljainen. Toivottavasti tottuisin tähän uuteen rytmiin ja saisin blogiinkin käytettyä hieman enemmän koulun ohella.

Viikonloppu meni aika pää jäässä. Ensimmäinen kouluviikko verotti niin paljon, että ajatukset ei kulkenut ja koko ajan väsytti. Sunnuntaina päätinkin hieman ulkoilla ja tällä kertaa menin ihan uusille kulmille patikoimaan.


Instagramissa törmäsin kuvaan, mikä oli otettu Pukalan virkistysmetsässä. Kuvassa oleva metsä näytti niin houkuttelevalta, että minun oli pakko Googlettaa hieman lisää tästä Pukalasta. Pukalan virkistysmetsästä löytyy kolme eri patikointireittiä, joista itse valitsin lyhimmän, noin 5 kilometrin reitin.



Reitti oli monipuolinen: pitkospuita, ylä- ja alamäkiä, sankkaa metsää, soista aluetta ja patikoida pystyi myös ihan järvien tuntumassa. Reitti oli merkitty sinisillä merkeillä, mutta muutamassa kohdassa merkit puuttui pieneltä alueilta, joten muutamassa kohdassa meinasin hieman mennä sormi suuhun, että mihinhän suuntaan sitä pitäisi jatkaa. Muutaman harhamutkan kautta löysin kuitenkin aina takaisin reitille.





Vaikka sää olikin harmaa patikoinnin ajan, niin luonto oli upean syksyinen ja kuvauksellinen. Reitti oli sen verran tosin haastava, että hyvänkin tasapainon omaava ihminen joutuu tarkkaan katsomaan askeleensa.

Pidin koko patikoinnin ajan Sporttrackeriä päällä ja aloin ihmettelemään viiden kilometrin kohdalla, että minähän olen kaukana autosta. Olin koko ajan luullut, että reitti lähtee ja päättyy samaan pisteeseen, mutta minun tuurilla olin valinnut sen ainoan reitin, mikä on ns. yksisuuntainen. Onneksi Sporttrackerissä on hyvä kartta, joten kävelin autolle lopun matkaa tietä pitkin.






Kävelyä tuli vajaa 7 km ja aikaa sain Pukalan upeissa metsissä kulumaan vajaan kaksi tuntia. Sunnuntai oli todella kiva aloittaa patikoinnilla ja jalat ovat nyt sen tuntuiset, että nekin ovat juuri sopivasti tyytyväiset päivän urheiluun. 

Tälle viikolle on luvattu talven saapuvan, joten eilinen patikointi meni hyvin syksyn viimeisten päivien nauttimisesta. Syksy ja metsä ovat vain sellaisia, millä minä saan hyvin pääni nollattua ja nyt onkin ollut todella levollinen mieli aloittaa uusi viikko. Mukavaa viikkoa kaikille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti