tiistai 7. maaliskuuta 2017

YKSI ON LAUMASTA POISSA


Niin siinä kävi, että meidän lauma pieneni yhdellä ja maailman lempein kissa on poissa. En olisi voinut kuvitella, että tästä maaliskuusta tulee näin synkkä...

Koko asia on muutenkin vaikea sulattaa, kaikki tapahtui liian nopeasti. Vielä viikko sitten Aatu oli pirteä oma itsensä, purisi sylissä ja riehui Härskin ja Diegon kanssa. Sitten tapahtui nopea laihtuminen ja väsymys alkoi paistaa kissasta. Kuvittelin, että Aatulla voisi olla hammas poikki tai jotain muuta vikaa suussa, kun ei syö. Eläinlääkärin tuomio tulikin ihan puskista, maksa on sökönä. 

Sitten alkoi mielessä se itsensä syyllistäminen. Olenko tehnyt jotain väärää Aatun elämän 7½ vuoden aikana? Miksi en huomannut tämmöistä maksavikaa tai keltaisuutta korvista?  Mutta nyt sen jo tajuaa, ettei se minusta ollut kiinni. Jostain syystä maksa ei jaksanut enää kahdeksatta vuotta. Onneksi sain olla Aatun kanssa päivän vielä eilisen eläinlääkärikäynnin jälkeen ja jätettiin pitkiä hyvästejä. Pusuteltiin, rapsuteltiin, kannettiin sylissä, kerrottiin kuinka toista rakastaa. Mutta jäähyväiset ovat silti aina niin kamalat.

Nyt alkaa vain surun käsittely. Onneksi on nuo kaksi kaverusta vielä laumasta jäljellä eikä uutta tule Aatun tilalle. Aatulla oli niin iso paikka sydämessä ja tulee olemaankin, ettei sitä täytetä.

Nuku pikkuinen rauhassa,
ikiuneen tietäen,
kiitän ajasta yhteisestä,
  koskaan sinua unohda en.
  Kiitos siitä lyhyestä ajasta jonka sain viettää kanssasi,
kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi.
  Kiitos kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi.
Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi.
Kiitos öistä, päivistä, kaikesta.
Ajoista helpoista ja vaikeista.
Kiitos, kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään..

9 kommenttia:

  1. Nää on aina ikäviä :( Mutta kuuluu ikävä kyllä elämään. Oma rakas kissani nukkui pois 2014, kun elämää oli takana 11 vuotta. Onnistuneen kasvain leikkauksen jälkeen kaikki piti olla hyvin, mutta sitten selvisikin, että Sirulla oli ollut koko elämänsä ajan pieni munuaistenvajaatoiminta, joka ei haitannut elämää lainkaan, paitsi nyt leikkauksen jälkeen antibiootit oli heikommin toimiville munuaisille liikaa, ja ne sitten tuhoutuivat. Mä kans pitkänä mietin olisinko voinut tehdä jotenkin erilailla, mutta järki sitten onneksi kasvoi päähän, että en olisi voinut. Siru sai onnellisen elämän, parhaimman mahdolisen. Kissoilla nää sisäelimet on vissiinkin yleisin kuolinsyy.
    Paljon jaksamisia sinne! <3 Aatu on nyt hyvässä ja kivuttomassa paikassa!

    ♥:llä HENNA M.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Voi, ikävä tapaus myös sinun kissallasi :(. Ei näitä aina voi tietää ja joskus sisäelimessä on vain rakenteellinen vika, ettei elin vain jaksa niin pitkään toimia kuin yleensä. Eilen selvisi, että Aatun tapauksessa kyse oli joko maksakirroosista, kasvaimesta maksasta tai rakenneviasta. Maksatulehdus ei ollut kyseessä, kun maksa-arvot, mitkä pitäisi olla 70 tai alle olivat Aatulla yli 500. Tämä oli siis Aatulle se paras ratkaisu ja oli hänellä hyvät ja onnelliset 7½ vuotta <3

      Poista